Ketterä Kettu –synttärijuhlat päättää artikkeli, joka koskee iliopsoas –alueen vammoja. Halusin kirjoittaa tekstin, sillä viimeisen vuoden aikana tämä ikävä rasitusvamma on tullut vastaan jo useamman kerran ja tuntuu, että se on edelleen alidiagnosoitu. Diagnoosin tekee aina eläinlääkäri eli jos epäilet omalla koirallasi ongelmaa iliopsoas -alueella, kipin kapin varaamaan aika osaavalle eläinlääkärille. Kuva. Iliopsoas-lihakset ovat vartaloa tukevia lihaksia, jotka aktivoituvat monessa liikkeessä ja monta kertaa päivässä. Tässä kuvassa havainnoillistetaan iliopsoas-lihasten sijaintia ja sitä, miten lihas supistuu ja venyy eteen päin vievässä liikkeessä (Kuva: massagetherapy.com, Adrew Mannie) Iliopsoas –lihakset ovat osa lantion alueen syviä lihaksia ja ne muodostuvat kahden lihaksen yhteensulautumasta: isosta lannelihaksesta (psoas major) ja suoliluulihaksesta (iliacus). Lihas on pitkähkö, se alkaa jo viimeisten rintanikamien kohdalta vatsan puolelta, lannerangan nikamista, sekä suoliluun sisäpinnalta ja kiinnittyy reisiluun yläpäähän, reisiluun sisäpinnalle. Iliopsoas -lihasten tehtävä on koukistaa lonkkaa ja lanneselkää. Ne kuuluvat ns. core-lihaksiin ja huolehtivat siten myös selkärangan tukemisesta. Ne vastaavat yhdessä muiden lihasten kanssa vartaloa eteenpäin vievästä liikkeestä vetämällä takajalkaa eteen päin ja kuromalla lannerankaa. Iliopsoakset ovatkin mukana monenlaisessa kehon liikkeessä: hypyissä, suunnanvaihdoksissa, makuulle käymisessä, makuulta ylös nousemisessa ja eteen päin vievässä liikkeessä. Joka kerta, kun koira kurottaa takajaloilla eteen päin liikkuessaan, ovat iliopsoas –lihakset mukana tässä liikkeessä. Iliopsoas-vammatIliopsoas-alueen vammat ovat yksi (etenenkin urheilu-) koiran yleisimmistä rasitusvammoista. Tyypillisesti vammat sattuvat lihaksen ja jänteen rajapinnalle, lähelle kiinnittymiskohtaa reisiluussa, kun lihas tekee eksentristä työtä eli venyy ja jännittyy samanaikaisesti. Vammat voidaan jakaa akuutteihin ja kroonisiin. Akuutit vammat voivat johtua liukastumisesta tai kaatumisesta jäällä, laminaatilla, märällä nurmella tai vaikkapa huonolla keinonurmella. Ne voivat syntyä myös huonosti autosta ulos hyppäämisen tai koirakavereiden kanssa riehumisen seurauksena. Kroonisissa tapauksissa alkuperäinen syy tai kipu on muualla ja vammat johtuvat usein liiallisesta treenaamisesta (käännökset, hyppääminen), puutteellisesta lämmittelystä tai sekundaarisesta ortopedisesta / neurologisesta syystä, jossa koira koukistaa selkäänsä ja samalla jännittää iliopsoas-lihaksia. Tästä esimerkkinä voisi olla esim. takajalkaansa ontuva koira, joka hieman ontuu kipeää jalkaansa ja samalla pyöristää selkäänsä ja koukistaa iliopsoas-lihaksia. Kroonisissa tapauksissa jänteeseen voi kertyä myös mineralisaatiota. Muita altistavia tekijöitä voivat olla rasitusvammojen yleiseen tapaan rakenne, ylipaino, heikko lihaskunto / heikko peruskunto, riittämätön lepo, liiallinen harjoittelu ja väärä suoritustekniikka. Iliopsoas-alueen vamma voi oireilla agilityssa esim. rimojen pudotteluna, pitkinä kaarroksina, pujottelunopeuden tai vauhdin hidastumisena. Myös paimentaminen kovassa vauhdissa tarvittavan kehonhallinnan vuoksi laittaa iliopsoakset töihin. Lievät tapaukset jäävät helposti diagnosoimatta, sillä koira on erinomainen kompensoimaan. Yleensä ongelmat havaitaan vasta, kun vaiva on jo pidemmällä. Oireena voi olla esim. jäykkyyttä ylösnoustessa, takajalan ulkokiertoa tai lyhyttä askellusta liikkeessä, hyppäämisestä kieltäytymistä, koira seisoo jalat alla tai uroskoira voi myös jättää nostamatta jalkaa pissatessaan. Diagnoosin tekee aina eläinlääkäri. HoitaminenIliopsoas-vamman hoitamisessa ensisijainen asia on lepo. Kipeä koira ei saa harrastaa, liikkumista tulee vähentää ja lisäksi pitää välttää asioita, jotka altistavat iliopsoas-vamman synnylle, kuten hyppääminen, liukastelu, tiukat käännökset ja riehuminen. Hoitoon kuuluu lisäksi tulehduskipulääkekuuri ja mahdollisesti kuntoutus. Myös laser-hoito auttaa ja nopeuttaa paranemista, sillä se lisää aineenvaihduntaa, nopeuttaa solujen uusiutumista, edistää endorfiinien ja prostaglandiinien vapautumista ja vie siten kipua pois. Kroonisissa tapauksissa hoitoon kuuluu lisäksi lihasrelaksantit, mutta myös uudempaan teknologiaa kuten kantasolu- tai prp-hoitoja voidaan käyttää. Useimmat koirat vastaavat hyvin hoitoihin. Sekundaarisessa vammassa tulee tietenkin hoitaa myös mahdollista syytä ongelman taustalla. |
KIRJOITTAJAKirjoittaja on Ketterä Kettu toiminimen perustaja, hieroja, koirahieroja ja farmaseutti. arkisto
September 2017
KATEGORIAT |