Uusi vuosi ja uudet kujeet, sanotaan. Pitkään ja hartaasti suunniteltu Ketterä Kettu on nyt rekisteröity kaupparekisteriin ja pääsen vihdoin palvelemaan teitä, asiakkaitani. Seuraavaksi vähän tarinaa siitä, miten tähän on tultu.
Olen aina ollut eläinrakas ja lenkittänyt kaikkia korttelini koiria. En kuitenkaan ikinä saanut omaa koiraa pyynnöistäni huolimatta ja ehkä hyvä niin, sillä en kenties vielä silloin olisi ollut valmis siihen elämänmuutokseen, mitä ensimmäisen koiran omistaminen on tuonut mukanaan. Kun 12 vuotta sitten vihdoin hankin ensimmäisen koirani Seran, olin myyty. Innostuin koirien operantista kouluttamisesta ja olin ensimmäisen koiran omistajaksi mielestäni myös ihan hyvä siinä. Pian ystävät ja tuttavat pyysivätkin neuvoja omien koiriensa kanssa ja kyselivät koirien käyttäytymisestä ylipäätään ja minä vastailin ja autoin miellelläni parhaani mukaan. Seran kanssa pääsin tutustumaan agilityyn. Mikä riemu! Olin vihdoin löytänyt harrastuksen, joka koukutti minut ja jonka kautta tutustuin uusiin, samanhenkisiin ihmisiin! Pian löysin itseni agilityseurastani apukouluttamasta muita ja hetken kuluttua olin jo yksi seurani vakiokouluttajista. Kouluttamisessa parasta on, kun saa koulutettavat oppimaan ja ymmärtämään, näkemään eron ja oivaltamaan hyödyn. Olen saanut kokea myös menestystä parson Seran kanssa. Parhaimpina saavutuksina ovat joukkue SM4 ja AVO-SM3. Pian laumaani liittyi myös toinen koira, Redi, ja vielä kolmaskin, Riks. Toisen koiran kohdalla vanhempani yrittelivät vielä estellä minua, mutta Riksin kohdalla totesivat, että turha minua on estellä, kun teen kuitenkin niin kuin itse haluan. Ja onneksi tein. Saimme jakaa arkea neljä vuotta myös australiankelpie Riksin kanssa.<3 Matkaa tähän pisteeseen on tullut tehtyä siis myös ikävämpien vaiheiden kautta. Vuonna 2010 SM-kilpailujen aamuna Sera ei päässyt nousemaan ylös. Sille oli tullut lievä välilevytyrä. Alkoi kuntoutus, jonka seurauksena Sera pääsi vielä hetkeksi palaamaan kisakentille, mutta viettää nyt ansaittuja eläkeläispäiviä meillä kotona. Kuntoutus jatkui Redin kanssa vuonna 2014, kun siltä operoitiin polvi. Samoihin aikoihin Riksiä kuntoutettiin mystisten kipujen vuoksi, jotka lopulta koituivat poitsun kohtaloksi. Vaikka vastoinkäymiset ovat olleet ikäviä ja niiden seurauksena menetin yhden parhaista ystävistäni, ovat ne varmasti olleet syynä siihen, että nyt ollaan tässä. Olen saanut perehtyä koiran viesteihin, liikkeisiin, fysiikkaan ja kuntouttamiseen useammankin ammattilaisen kanssa. Hoitomuodoista olen saanut kokemuksia hieronnasta, fysioterapiasta, osteopatiasta, akupunktiosta ja vyöhyketerapiasta. Mielestäni koiran hyvä hoitaminen onkin aina kokonaisuus ja kaikille hoidoille löytyy paikkansa. Vaikka olen alusta asti ollut kiinnostunut koirista niiden kanssa harrastamisesta, en vielä muutama vuosi sitten olisi osannut ajatella, että siitä tulisi itselleni ammatti. Nyt kahden lapsen kanssa hoitovapaalla ollessani, aika on siihen kypsä ja palaset ovat loksahdelleet kohdilleen. Tämä on se, mitä haluan tehdä. Haluan auttaa muita auttamaan ja ymmärtämään koiriaan. Haluan auttaa koiria voimaan paremmin. Ennen kaikkea haluan tarjota koirillenne sujuvaa, kivutonta liikettä! Tapahtui se sitten agilitykentällä tai ihan vaan lenkillä! Tervetuloa tutustumaan koirahierontaan nyt edullisesti opiskelijatyönä. Ajanvaraus tapahtuu osoitteesta www.slotti.fi/booking/ketterakettu.
0 Comments
|
KIRJOITTAJAKirjoittaja on Ketterä Kettu toiminimen perustaja, hieroja, koirahieroja ja farmaseutti. arkisto
September 2017
KATEGORIAT |