Voisiko koirallani olla tukikudosvamma?

Kuulen usein, miten tukikudosvamma-diagnoosin (mm. hauisjänteen tendinopatia, iliopsoasvamma, MSS) saaneen koiran omistajat ihmettelevät, miten heidän koiransa voi olla kipeä, kun se ei näytä kipua millään tavalla. Se leikkii, syö, liikkuu hyvin, juoksee ja tekee kenties agilityakin hyvällä vireellä.

Kanadalainen agilityharrastaja – ja kouluttaja, Susan Garrett kertoi kesällä blogissaan oman koiransa, Swaggerin Medial Shoulder Syndrome -diagnoosista (MSS, suomeksi olkanivelen mediaalisten rakenteiden krooninen vaurioituminen). Kuten usein tukikudosvammoissa, Garrettinkin koiran oireet olivat vähäisiä, mutta jokin hänen vaistossaan sanoi, ettei Swaggerilla ollut kaikki kunnossa. Hän oli huomannut, että koira oli jo viiden kuukauden ajan kääntynyt vasemmalle huonommin, liukastellut ja Swaggerin suoritusajat agilityssa olivat hidastuneet. Hän kahlasi läpi parin kisavideoita vuoden ajalta ja löysi selvän eron aikaisempien ratojen ja nykyisten ratojen välillä (lue eteen päin ja katso videokooste oireiden ilmenemisestä).

Ongelmia ei ole pelkästään urheilukoirilla. Myös kotikoirat voivat kärsiä rasitusvammoista tai lihaskireyksistä. Viikonloppurambot, jotka makaavat arkena sohvalla, mutta jotka otetaan viikonloppuna mukaan piiiiitkille lenkille ja aktiivikäyttöön ovat myös riskiryhmässä. Kaikki koirat voivat kärsiä myös esim. liukastumisista talvella - ihan kuten me ihmisetkin. 

​Koirat eivät halua näyttää kipua

​​Koiran kiputiloja on usein vaikea huomata, sillä toisin kuin me ihmiset, koirat eivät yleensä valita ääneen ennen kuin ovat todella kipeitä ja silloinkin harvoin. Ääneen valittamista esiintyy useammin akuutin kuin krooniseen, pitkäaikaisen kivun yhteydessä. Koirat ovat mestareita kompensoimaan eli siirtämään painoa pois kipeältä kohdalta, jolloin terveet osat rasittuvat enemmän. Tästä voi seurata kierre, joka aiheuttaa lisää ongelmia ja kompensatorista kipua myös aikaisemmin "terveille alueille". 

​Monet korkeavireiset koirat saattavat tehdä normaalisti töitä ja peittää kivun esimerkillisesti. Stressihormonit, kuten kortisoli ja adrenaliini auttavat koiraa peittämään kipua, kun se haluaa lenkille, treenaamaan, leikkimään jne. Joissain tapauksissa vireen nousu, kuumeneminen ja keskittymiskyvyn laskeminen saattavat olla ainoita kivun oireita.​

Muutokset käyttäytymisessä, olemuksessa ja liikkeessä kertovat aina jostain 

​​Kipuoireet näkyvät yleensä ensin käytöksessä. Jos kyse ei ole akuutista vammasta, muutokset ovat tulleet pikkuhiljaa pidemmän ajan kuluessa. Tällöin meidän on yleensä vaikea huomata muutoksia tai selittelemme niitä jollain muulla syyllä esim. ikääntymisellä. Useimmiten huomaammekin vasta myöhemmin, kivun hoitamisen jälkeen, miten koira leikkii enemmän, istuu ryhdikkäästi, on sosiaalisempi tai venyttelee aktiivisemmin. 
​

Esimerkkejä kivusta kertovista muutoksista käyttäytymisessä

• Syrjään vetäytyminen/ jatkuva seuraaminen
• Agressiivisuus
• Ailahtelevaisuus
• Ylikierrokset, vilkkaus
• Levottomuus
• Asennon vaihtaminen
• Muutokset istuma tai seisoma-asennossa
• Muutokset liikkeessä
• Ei venyttele/ venyttelee paljon
• Ravistelee paljon
• Läähättely autossa, ei halua mennä autoon
• Lepovapina
• Ruokahalun väheneminen
• Tassujen nuoleminen, pureminen
• Hännän jahtaaminen

​

Kannattaa myös tarkkailla, miten koirasi istuu: istuuko se tasaisesti molemmilla jaloilla vai aina lonkallaan? Seisooko se nykyään takajalat vartalon alla, selkä pyörenä vai ryhdikkäästi takajalat hieman istuinluiden takana (huom! rotukohtaiset erot)? Liikkuuko se kuten ennenkin vai onko alkanut nostamaan laukkaa herkemmin tai onko peitsaaminen lisääntynyt? 

​Koiran ongelmat näkyvät usein myös muutoksina hyppytekniikassa jopa kauan ennen kuin varsinaisesta diagnoosista on mitään tietoa. Myös Swaggerin tapauksessa oireet näkyivät ensimmäisenä hyppyjen alastuloissa ja kääntymisissä. Katso tästä video Swaggerin oireiden ilmenemisestä.

Havainnointi auttaa meitä näkemään mahdolliset muutokset koirassa

​Tukikudosvammojen havaitsemista hidastaa se, että useimmiten mikrovammoja kertyy pikkuhiljaa pidemmän ajan kuluessa, vaikka joskus oireiden aiheuttaja saattaakin olla myöhemmin määriteltävissä. Läheskään aina, selvää syytä esim. liukastumista ei vkuitenkaan voida määrittää.
​
Swaggerin tapauksessa, oireet olivat alkaneet kesällä 2016 agilityn EO-kilpailujen jälkeen, joissa koira oli ensin sotkeutunut kepeillä ja sen jälkeen pudonnut puomilta maahan oikean etujalan päälle, Garrett kertoo blogissaan. Tästä huolimatta koira ei ollut ontunut tai vaikuttanut kipeältä.

​Swagger sotkeutuu pujottelurytmissä agilityn EO-kilpailuissa. Photos (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi

​Koska koirat eivät pysty, eivätkä välttämättä halua kertoa, mihin sattuu, on meidän tehtävä salapoliisityötä ja pyrittävä koiran asentoa, liikkumista ja toimintaa tarkkailemalla selvittämään, missä mahdollinen vika on. Joskus diagnoosin tekeminen voi olla mahdotonta ilman lisätutkimuksia kuten kuvantamista tai ultraa.

Havainnointi auttaa meitä näkemään mahdolliset muutokset koiran käyttäytymisessä, olemuksessa ja liikkeessä, joten suosittelenkin lämpimästä pitämään kirjaa oman koiran voinnista. Itselläni on käytössä viikottainen ns. ”käsittely-keskiviikko”. Tällöin kirjaan ylös päiväkirjaan, miten koira istuu, seisoo, makaa? Venytteleekö se etu- ja takapään kunnolla heräämisen jälkeen? Laitan sinne ylös myös tapaturmat ja törmäilyt: kenen kanssa, miten ja milloin koira törmäsi? Samalla koiran kanssa saa tehtyä hauskan käsittelyharjoituksen, josta on apua eläinlääkäri- tai hieronta-/fyssarikäyntejä ajatellen.
 
Alkuun lihasten tunnusteleminen voi tuntua vaikealta, mutta yleensä käsi harjaantuu siihen yllättävän nopeasti ja saatatkin myöhemmin huomata, miten joku kohta tuntuu erilaiselta kuin aikaisemmin. 
​

Ideoita oman koiran läpikäyntiin

• Miten koira istuu?
• Miten koira seisoo?
• Miten koira makaa?
• Miten koira liikkuu?
• Venytteleekö koira etu- ja takapäätä?
• Miten koira ryömii/ pystyykö koira ryömimään?
• Miltä hampaat, silmät ja korvat näyttää?
• Lihasten läpikäynti. Sävähtääkö kosketusta? Onko lihaksistossa symmetria-/lämpötila-/jännite-eroja?
• Leikkaa kynnet
• Kirjaa ylös tapaturmat/törmäilyt, mitä tapahtui?
• Kirjaa ylös myös lääkärikäynnit, fysioterapiat, hieronnat jne. Mitä löytyi ja miten koira reagoi?

​

Avainasemassa on ennaltaehkäisy

Pidetään yhdessä huolta koiristamme, kohdellaan urheilijakoiria urheilijoina ja huolehditaan riittävästä lämmittelystä, jäähdyttelystä, palautumisesta, lihashuollosta ja kohtuullisesti treenin ja toistojen määrästä. Niveliä ympäröivissä tukirakenteissa täytyy olla riittävästi voimaa, jota voi kehittää mm. jumppaamalla. Lihaskuntoa voi harjoittaa esimerkiksi FitPAWS välineiden avulla (http://www.ketterakettu.com/fitpawsreg.html). Jumppaaminen on kaiken lisäksi vielä hauskaa!
​
Jos epäilet koirallasi tukikudosvammaa, otathan ensisijaisesti yhteyttä asiantuntevaan eläinlääkäriin. Diagnoosin tekee aina eläinlääkäri. Muussa tapauksessa toivotan sinut ja koirasi lämpimästi tervetulleeksi hierontaan! Ajan voit varata tästä www.slotti.fi/booking/ketterakettu.
​

Linkki alkuperäiseen Susan Gerrettin blogi-kirjoitukseen
http://susangarrettdogagility.com/2017/06/could-your-dog-have-an-agility-injury/